Hallo Wolfenbüttel!

Tästä se lähtee. Oli vuosi 2010, kun istuttiin tunkkaisessa ATK-luokassa Tikkarinteellä ja haaveiltiin omasta blogista. Vihdoinkin meillä on syy tehdä blogi, sillä muotiblogihan tämä ei voisi olla, saatika mikään "terve, hyvä elämä"-kötöstely. Nörteille paras idea on yhdistää blogi kouluun! Trrrr... Rummun pärinöitä. Kirjottajat pärisee jo aika pahasti.

Siinä se on. Rinnat tuuheena, Urpo ja Mielikki aka Anu ja Kaisu. Oltiin videokuvauksissa, katugalluppi justiisa menossa.

Tervetuloa siis Anun ja Kaisun (von Besserwissereiden) vaihtoblogiin. Tällä hetkellä istutaan tukevasti kotisohvalla pakkas-Suomessa, mutta maaliskuussa tarkoituksena olisi lähteä Saksan Wolfenbütteliin harjoitteluvaihtoon ja viettää siellä 2,5 kuukautta tehden viimeistä harjoitteluamme. Kaikki on hieman auki, eikä tiedetä vielä harjoittelupaikkaa, mutta jospa sitä ekana harjoittelupäivän aamuna tietäisi edes suunnilleen, minne mennä. Maaliskuun 19. lennellään Berliiniin ja tehdään siellä pieni ekskursio ennen Wolfenbütteliin menoa. Matkavinkkilöitä voipi kertoo!

Tässäpä hilpeät pirjot vauvahaalareissa. Kotialbumissa ei tämmösiä kuviloita.

Ollaan kumpainenkin siis kolmannen vuoden sosionomiopiskelijoita Joensuusta ja opinahjomme on Karelia-ammattikorkeakoulu. Itselleen valehtelultahan tuo nimi tuntuu, niin voidaan puhua tuttavallisemmin Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulusta eli PKAMK:sta. Tutustuttiin syksyllä 2010 ammatillisen kasvun ryhmässämme, Tabula rasassa. Taulut ei oo täyttyny. Pylly vasten pyllyä pumpum, ja van on se ollut menoa sen jälkeen. Kaikki tämä kruunaantuu tänä keväänä.

Lortot Portossa. Saksan reissu ei oo meijjän eka yhteinen matka. Oltiin viime keväänä 2012 Portossa, Portugalissa. Siellä vähä lauleltiin, kuvailtiin miehiä ja pubcrawlattiin.

Ominaista meille on hyvät jutut, Raipe-tukat ja ylipäätään melko tinkimätön tyylitaju. Etutukat ovat nuorentaneet meitä - tai ainakin kuroneet ikäeroamme - ja nyt molemmat voisi kulkea baareissa henkkarit kaulassa. Nauretaan hyville jutuille, huonoille jutuille, puujalkavitseille, muka-hauskoille -vitseille ja elämälle ylipäätään. Joskus kyllä on sellanen mielentila, ettei palijoo naurata. Rakastetaan koiria ja yhteinen aika kuluu esimerkiksi corgien kuvia katsellen. Erilaiset kuvastot on kans ihan kivoja katseltavia ja ajanvieton tapoja.

Kaisu erottuu kovalla äänellään ja riemukkaalla naurullaan, värikkäällä mustalla pukeutumisellaan ja muistuttaa lainelautakäsittelyn jälkeen Michael Jacksonia.

Anun voi tunnistaa Kartsa- eli Kari Taalasmaa -piposta (ei kannata sanoo mitään Jack Cousteausta, ei täällä tunneta, niissä on vissi ero), tyvikasvutukasta, etuhampaiden hammasraosta ja piparihameista.

Sosionomiopinnot valmistavat muun muassa tarinatanssin ohjaajiksi. Jos haluatte illanviettoonne, voidaan tulla pitämään. Tuuaan omat musiikit.

Sitten muutama sananen Wolfenbüttelistä, tuosta Ala-Saksin ihmemaasta, jossa noin 50 000 saksalaista moikkamoikkamoi-miestä ja -naista elää ja jonne meidänkin, uraauurtavien sosionomiopiskelijoiden olisi tarkoitus viedä valoa ja puhdasta viisautta. Wolfenbüttelissä elellään aika tiheesti, 686 as./km². Ollaan molemmat totuttu asumaan vähän väljemmin, kuten 3,65 as./km² ja 1,93 as./km². Voitte arvailla, mitkä ovat nämä Suomen suurimmat metropolit ja kumpi meistä on ison kylän tyttö.

Joensuussa, tarkemmin Tikkarinteellä Wolfenbüttel tunnetaan nimellä Hukan persii tai Suden perse. Tiikerijengin illallisilla Joensuun Amarillossa (omnom) laatukeskustelun vilskeessä opimme, että monien lempparidrinksu Jägermeister on kotoisin Wolfenbüttelistä! Wikipedian mukaan sen pääkonttori on edelleen siellä, joten ollaan varmaan sihteeriin yhteydessä. Ollaan toki menossa vierailulle Braunschweigin eläintarhaan, jossa varmasti löytyy meilleki yhteisö apinoiden ja murmeleiden keskuudesta, jos ei muualla oikeen natsaa. Saksalaiset makkarat ja makkarakeskeisyys vähän pelottaa, ja hiki nousee otsalle, kun muistelemme Lufthansan lounasta, joka sisälsi muun muassa makkaraa.

Semmonen matka Joensuu - Wolfenbüttel. Vähäsen alle 2000 km. Tämä kuva onpi Google Mapsista. Sinne vaan reittilöitä kirjottelemaan.

Tästä alkaa siis meidän matka Saksaan ja ammatillinen kasvu bloggaajina. Toivomme, ettei tästä tule reflektiopäiväkirja, vaan innostava, voimaannuttava tarina.

Tervetulloo!
Herzlich Willkommen!

Tigers sleep tonight. Ollaan reissattu myös Suomessa. Tässä kotialbumin kuvassa istumme nuotiolla Hirvirannassa. Huomatkaa tuutorihupparit.