Kadonneen jäljillä part 1

Täällä ei ole Jenni Pääskysaari, mutta Manu ja Kake täältä löytyy. Olemme itkettäneet itseämme, kuten Pääskysaari itkettää ihmisiä, ja löytäneet kadonneita esineitä ja asioita täältä Saksasta. Nämä asiat ovat olleet Suomessa joskus, mutta täällä päässä Eurooppaa nämä kadonneet asiat ovat voimissaan. Niinku Vicky Rosti. Ulkomaankirjeenvaihtajat ovat tekemässä tiedotustilaisuutta parhaillaan Suomessa jo sukupuuttoon kuolleista asioista.

Coca Cola Light Lemon. Eikö ole ikävä? Ennen ku Jonnet veti ES:ää myö juottin tätä.  Oikkeesti, miks tätä ei voi olla enää Suomessa? 

Tänne ne meidän ikuisesti kestävät palautuspullot on tuotu. Vähän ruhjeita siellä täällä, mutta van kyllä kestää. 

Kellokortti. Onhan meillä kaikkia nykyaikaisia kellokorttisysteemejä, mutta täällä Saksassa ihmiset leimaavat vielä manuaalisesti. Kyseinen laitos löytyi Ostfaliasta eli  meidän koululta. Pienenä vinkkinä Karelia-ammattikorkeakoululle: voisko tällaista työnajanseurantaa toteuttaa meilläkin? Niinku opiskelijoilla? Kun ne tunnit on aina käytettävä, no matter what.. Tästä vähän tulta alle uudelle Opsille: kyllä holhoaminen on se, joka opiskelijan koulussa pitää.

KUULLUUKO?! Puhelinkoppeja tai puhelinkioskeja näkee korkeentaan enää Lieksassa tai Kuhmossa hylätyn kaupan seinässä, mutta eihän niillä enää soitella. Täällä kopit kuitenkin kaunistuttavat katukuvaa. 

Saksaan ovat myös menneet nuoltavat postimerkit. Mikäpä sen mukavampaa kuin nuolaista ensin kirjekuori kiinni ja samoilla lämmöillä pikkupikku postimerkki kirjeen kylkeen. 

Ekskursiomme aikana olemme löytäneet myös paljon muita aarteita menneisyydestä. Suomesta kuulumattomiin hävinnyt Kiss FM on siirtynyt Saksan aalloille. Ja kuka muistaa Halinallet ja Maija Mehiläisen? Täältä löytyy ihan DVD-versiona ja varmaan tulevana jouluna bluureinä.

Ulkomaankirjeenvaihtajat jatkavat toimintaympäristönsä havainnointia ja jatkossakin dokumentoivat sen tänne bittipäiväkirjaan(eihän tämä muuten olisi part 1).

Mit freundlichen Grüßen

Anu und Kaisu von Besserwisser